Mitä alppiruusut ja atsaleat tarvitsevat kukoistaakseen?

Maaperä? Rhodojen ja atsaleojen juuret ovat lähellä maanpintaa. Ne tarvitsevat jatkuvasti kostean, mutta toisaalta ilmavan maan juurilleen. Menestyäkseen rhodot tarvitsevat happea juurilleen. Juuret eivät siis saa olla seisovassa vedessä! Savisessa maassa rhodon juuret eivät pääse kasvamaan ja savimaan kosteuden ja kuivuuden vaihtelut tappavat rhodon aika nopeasti. Hiekkamaassa ongelmana on hiekan huono vedenpidätyskyky. Rhodot kuivuvat kesällä helposti. Sopiva maa rhodoille saadaan esimerkiksi tekemällä seuraavanlainen sekoitus: kalkitsematonta turvetta (esim. rhodoturvetta) noin 50 %, multaa, hyvin maatunutta kompostia ja karkeaa hiekkaa yhteensä noin 20 %, metsäkariketta, maatunutta haketta, kaarnaa, neulasia, pieniä oksia noin 30 %. Koska maaperä mäntyiselle metsäniitylle perustamassani rhodopuutarhassa oli jo ennestään lähes ihanteellista, tein rhodoille ja atsaleoille vain pienen maanparannusoperaation: metsäniityn mustaa multaa noin 50 %, turvetta (Kasper Havu-Rodo-Multaa) noin 25 %, osittain maatuneista kuusen ja männynoksista murskaamalla tehtyä haketta noin 25 %. Oikealla lapiollinen multaa suoraan maasta otettuna (50%), vasemmalla rhodoturvetta (25%) ja takana kuusi- ja mäntyhaketta (25%). Kuohkea ja ravinteikas rhodomultaseos valmiiksi sekoitettuna. Sopiva maan happamuusaste on rhodoille ja atsaleoille erittäin tärkeää. Yleisesti puutarhan kasveja varten tehty kalkittu multa kiduttaa rhodot hengiltä. Parinkymmenen vuoden takainen ensimmäinen rhodoistutukseni on vielä hyvässä muistissa; kukkapenkkiin istutettuna rhodoni kuihtui parissa vuodessa. Sopivin happamuus rhodoille ja atsaleoille on pH-asteikolla viiden ja kuuden välillä. Alan kirjallisuudessa löytyy pääasiassa kahta eri koulukuntaa sopivan pH:n suhteen. Toisten mielestä pH:n pitää olla välillä 4.5 - 5.5 ja toisten mielestä välillä 5.0 - 6.0. Jälkimmäisen koulukunnan perustelut sopivimmasta pH:sta ovat mielestäni olleet vakuuttavampia. Toisaalta maaperässä olevien mineraalien pitoisuuksilla on myös merkitystä. Pelkkä pH ei ole koko totuus. Esimerkiksi liian happaman maan ongelmia voi ainakin jossain määrin korjata runsaammalla lannoituksella. Jos maa ei ole riittävän hapanta (pH yli 6.0), niin useiden tärkeiden ravinteiden, etenkin raudan (Fe) liukoisuus maassa heikkenee ja puutoksesta kärsivä rhodo ei pysty tuottamaan riittävästi klorofylliä. Lehdet kellastuvat, tulevat "kloroottisiksi" ja vähitellen rhodo kuolee. Maan voi muuttaa happamemmaksi lisäämällä siihen esimerkiksi rikkiä tai rautasulfaattia (FeSO4). Turvallisempi keino lienee kuitenkin kalkitsemattoman turpeen sekoittaminen maahan happamuutta lisäämään. Jos maa on liian hapanta (pH alle 5.0), niin maaperässä oleva alumiini (Al) tulee liukoiseksi. Tässä olomuodossa alumiini on myrkyllistä rhodoille. Alumiini häiritsee juurten kasvua ja estää tärkeän ravinteen, fosforin (P) imeytymistä rhodolle. Rhodon kasvu myös voi pysähtyä. Runsaalla lannoituksella ongelman vaikutuksia voi vähentää. Maan muuttaminen emäksisemmäksi kalkitsemalla on kuitenkin se oikea lääke. Hyvää lisätietoa on sivuilla The Importance Of Soil Acidity For Rhododendrons ja Changing Soil Acidity For Rhododendrons. Kotipuutarhurin helppo ratkaisu: Osta säkillinen rodomultaa ja kaada multa istutuskuoppaan joko sellaisenaan tai alkuperäiseen maahan sotkettuna. Rodomullan runsas käyttö varmistaa sopivan happamuusasteen taimelle.

Kate Jotta juurilla olisi aina riittävä kosteus, rhodojen ja atsaleojen juuret pitää peittää sopivan ilmavalla katteella. Katteena voi käyttää maatunutta haketta, kuoriketta, neulasia tai kuohkeaa metsän pintamaata. Katteen pitää olla riittävän ilmavaa, jotta juuret saisivat tarvitsemaansa happea. Tuoreen lehtipuun hake ei ole sopivaa, koska se maatuessaan kuluttaa liikaa rhodojen tarvitsemaa typpeä. Rhodopuutarhassa käytin aluksi karkeaa sahanpurua, mutta vaihdoin sen myöhemmin ilmavampaan, muutama vuosi sitten kaadettujen kuusien ja mäntyjen oksista murskaamaani katteeseen. Katteen joukossa oli paljon pieniä oksia ja maatuneita neulasia. Tätä samaa materiaalia käytin myös maaperän orgaanisen sisällön ja kuohkeuden lisäämiseksi. Kuusen ja männyn oksista murskattu kate pitää maan tasaisen kosteana, mutta päästää ilmaa rhodon juurille. Kuvassa calophytum hybridi 'Caramba' erikoisen värisine silmuineen. Kotipuutarhurin helppo ratkaisu: Osta säkillinen karkeaa kuoriketta ja laita muutaman sentin paksuinen kerros rhodon ympärille. Vaihtoehtoisesti voit istuttaa jotakin matalaa varjossa viihtyvää peitekasvia juuristoa suojaamaan. Varo kuitenkin vaurioittamasta rhodon pintajuuria.