Alppiruusujen lisäys pistokkaista on merkittävästi vaikeampaa kuin pehmeävartisten kasvien pistokaslisäys. Epäonnistumisen todennäköisyys pehmeävartisille käytettävillä juurrutusmenetelmillä on lähes 100 %, siis ei paljoakaan toivoa onnistumisesta. Kuitenkin, tiettyjä selkeitä perusohjeita noudattamalla alppiruusujenkin pistokkaat voi saada juurtumaan.

Seuraavat ohjeet pätevät lepidooteille (suomulliset, yleensä pienilehtiset rhodot) ja elepidooteille (suomuttomat, yleensä isolehtiset rhodot) ja atsaleoille. Atsaleoille ohjeet poikkeavat lähinnä pistokkaan oton ajankohdan ja juurrutushormonin vahvuuden suhteen.

Mistä?

Pistokkaat otetaan uusista versoista, joiden kasvu on jo pysähtynyt, mutta eivät vielä ole ennättäneet kovettua puumaiseksi. Parhaat pistokkaat saa nuorista taimista. Pistokkaan tulee olla terveen ja voimakkaan näköinen.

Milloin?

Pistokkaan voi ottaa milloin tahansa syyskuusta alkaen ennen seuraavan kevään kasvua. Tämänkin suhteen on olemassa aika paljon eri mielipiteitä. Mielestäni paras aika alppiruusujen pistokkaille on syys- tai mieluummin lokakuussa. Silloin pistokkaille jää vielä hyvää aikaa juurtua ennen istuttamista keväällä. Pistokasversot olisi hyvä ottaa aamukasteen aikaan ja säilyttää mahdollisimman kosteina, esim. muovipussissa ennen niiden jatkokäsittelyä. Atsaleojen pistokkaat on parasta ottaa keväällä, kukinnan jälkeen kasvuun lähteneistä versoista. Versoon ei saa olla kehittynyt päätesilmua.

Pistokkaan leikkaus?

Leikkaa noin 10 cm pitkästä versosta alimmat lehdet pois. Jätä pari, kolme ylintä lehteä. Jos lehdet ovat isoja, niiden pinta-alaa voit pienentää leikkaamalla lehdestä osan pois. Mahdolliset nuput kannattaa poistaa pistokkaasta. Varren alaosassa kuorikerros leikataan kahdelta sivulta terävällä veitsellä (ei saksilla!) noin sentin, parin matkalta pois. yakushimanum-lajien ja -lajikkeiden varresta pitää karvainen peite poistaa veitsellä siltä osalta, joka tulee mullan sisään.

Juurrutushormoni?

Varren alaosa kastetaan juurrutushormooniin. Hormonia ei saa tulla varteen kovin paksulti. Toinen tapa laittaa hormonia pistokkaan varteen on ohutta pensseliä käyttäen. Pensselillä voi myös liian hormonin sivellä pois takaisin astiaan. Jotta juurrutushormoni purkissa ei likaantuisi, kannattaa tarvittava määrä hormonia etukäteen siirtää toiseen astiaan. Juurrutushormoni pysyy hyvänä viileässä tilassa säilytettynä useita vuosia.

Juurrutushormonit eivät ole erityisen myrkyllisiä, mutta niiden käsittelyssä pitää noudattaa varovaisuutta. Silmiin, hengityselimiin tai iholle joutuessaan ne voivat aiheuttaa ärsytysreaktioita, joten asianmukaiset henkilökohtaiset suojaukset ovat tarpeen. Juurrutushormonit pitää ehdottomasti pitää lasten ja kotieläinten ulottumattomissa.

Lepidooteille ja atsaleoille riittää laimeahko 0.25 - 0.4 % IBA-juurrutushormoni (3-indolebutyric acid). Eräille hyvin juurtuville elepidooteille tämäkin pitoisuus on riittävä, mutta useimmat elepidootit tarvitsevat juurtuakseen vahvempaa, noin 1.0 % IBA-juurrutushormonia. Jos juurrutushormoniin on lisätty NAA-hormonia (1-naphthylacetic acid), saadaan parempi juurrutusprosentti. Hyvä, kokeilemisen arvoinen seos saadaan sekoittamalla keskenään 1 % IBA- ja 0.1 % NAA-hormonia. NAA-hormoni yksinään ei ole riittävä alppiruusujen juurrutukseen, mutta yhdessä IBA-hormonin kanssa käytettynä se selkeästi parantaa juurtumista.

Joillekin vaikeasti juurtuville elepidooteille edes 1% IBA ei ole riittävän vahvaa. Monet alppiruusujen kasvattajat Hollannissa käyttävät silloin 2% tai jopa 4% pitoista IBA-hormonia.

Pistokkaiden juurtumista voi parantaa antamalla niille 3 – 4 viikon kuluttua IBA-hormonia nestemäisessä muodossa. Yksi IBA-tabletti liuotetaan 1 litraan vettä ja pistokkaat kastellaan liuoksella.

Kuva 1. Pistokaslisäys. (A) Sopivien pistokasversojen valinta. (B) Verson katkaisu. (C) Ylimääräisten lehtien poisto. (D) Hyvä pistokas muutamalla lehdellä ja siistillä varren alaosan sivujen leikkauksella. (E) Pistokkaan alaosan kastaminen juurrutushormooniin. Huom. Käytä muovi- tai kumikäsineitä, vaikka kuvassa niitä ei olekaan piirretty näkyviin! (F) Aseta pistokas multaan. Lähde: Peter A. Cox, The Cultivation of Rhododendrons, Batsford Ltd, 1993.

Multa?

Pistokas laitetaan kosteaan, ilmavaan turpeen, mullan ja perliitin sekoitukseen. Perliitin tilalla olen käyttänyt myös karkeaa soraa, mutta se ei anna samanlaista ilmavuutta seokselle kuin perliitti. Seoksen voi steriloida esim. uunissa homeen välttämiseksi (250ºC puoli tuntia riittää). Sterilointi ei estä homekasvustoja, mutta vähentää niitä. Pelkkä turve olisi steriloimattomana hyvä kasvualusta, mutta valitettavasti siinä ei ole kovinkaan paljon ravinteita pistokkaiden kasvua varten.

Ilman kosteus, lämpötila?

Ilman kosteuden tulee olla 100 %. Tämän voi aikaansaada esim. muovipussilla peitetyllä kukkaruukulla. Itse olen käyttänyt menestyksellisesti altakasteluruukkuja. Muitakin taimikasvatuksessa käytettyjä pienoiskasvihuoneita tai jopa lavoja voi käyttää, kunhan pistokkaille pystyy järjestämään joko peittämällä tai suihkutuksella 100 % kosteuden.

Lämpötila?

Lämpötila on se hankalin asia. Juurilla pitäisi olla hyvä lämpö, mutta kosteuden ylläpitämiseksi lehdillä pitäisi olla viileää. Parhaasta lämpötilasta on monia mielipiteitä. Itse suosittelisin noin 20ºC lämpötilaa alustalle ja pistokkaan lehdille muutamia asteita kylmempää. Tämän aikaansaaminen ilman termostaatilla toimivaa lämpöalustaa on aika vaikeaa. Olen laittanut omat pistokkaani ikkunan viereen pöydälle siten, että hivenen raollaan olevasta ikkunasta tulee viilentävää ilmaa pistokkaille, mutta ruukut on suojattu eristelevyllä viileältä ilmalta. Lämpömittarilla sitten olen kontrolloinut, miten paljon ikkunaa pitää raottaa, jotta pistokkaiden lämpötila olisi optimaalinen. Kasvihuoneissa lämpötilan kontrolloiminen on yleensä helpompaa kuin kotona sisätiloissa.

Valo?

Pistokkat tarvitsevat valoa vähintään 16 tuntia vuorokaudessa, mutta suoraa auringonvaloa pistokkaille ei saa antaa. Lamppu ei tietenkään saa lämmittää pistokkaita liikaa.

Homekasvustojen ehkäisy

Home saattaa levitä pistokkaisiin kosteassa, lämpimässä ilmassa. Pistokkaat ja mullan pintaa voi sivellä tai ruiskuttaa aika ajoin esim. Euparen M kasvitautien torjunta-aineella. Parin ensimmäisen kuukauden ajan olen sivellyt pistokkaita viikon parin välein homeenpoistoaineella tarpeen mukaan eli sen mukaan näkyykö hometta. Myöhemmin käsittelyä voi vähentää ja lopulta sitä ei enää tarvitse ollenkaan.

Kuinka kauan?

Pistokkaiden juurtuminen vaihtelee erittäin paljon. Jotkut juurtuvat jo 6 viikossa, tyypillisin aika lienee 2 - 4 kuukautta. Joidenkin juurtumista voi joutua odottamaan jopa vuoden, ja joitakin ei saa juurtumaan ollenkaan. Omien kokemusteni mukaan lepidootit ovat juurtuneet 100 % muutaman kuukauden kuluessa, mutta elepidoottien juurtuminen puolen vuoden kuluessa on ollut vain 20 – 30 % luokkaa. Juurtumisprosentti on kasvanut noin 50 % vuoden kuluessa. Todennäköisimpänä syynä elepidoottien hitaaseen ja epävarmaan juurtumiseen pidän käyttämääni liian laimeaa juurrutushormonia (0,4 % IBA). Optimaalisen juurrutushormonipitoisuuden löytäminen kullekin lajille ja lajikkeelle on mahdollista saada vain kontrolloiduilla koesarjoilla. Kirjallisuudesta ei kovin hevillä löydy tietoa muusta kuin yksittäisistä havainnoista.

Mitä tehdä juurtuneille pistokkaille

Helmikuussa juurtuneet pistokkaat voi siirtää omiin ruukkuihinsa ja antaa laimea lannoitus. Taimet on syytä pitää 100 % kosteudessa vielä muutama kuukausi. Toukokuun loppupuolella kosteutta vähennetään vähitellen. Taimet voi siirtää ulos varjoisaan paikkaan, kun ne ovat tottuneet ulkoilmaan. Ensimmäinen talvi ulkona on taimille liian ankara. Kylmälava on tähän sopivin ratkaisu.

R. yakushimanum-pohjaisilla alppiruusuilla on usein ongelmana se, että ne juurtuvat, mutta silmut eivät avaudu kasvuun. Ne tarvitsevat kasvuun lähteäkseen talven. Olen järjestänyt yakushimanum-pistokkailleni kesällä parin viikon "talven" jääkaapissa, jonka jälkeen ne ovat lähteneet kasvamaan.

Paljon helpommalla pääsee, kun ostaa taimet taimiliikkeistä! Toisaalta, alppiruusun vaativassa pistokaslisäyksessä onnistuminen antaa mukavan tyydytyksen tunteen ja iloa. Pistokaslisäksellä voi myös monistaa omia rakkaita rhodojaan.

Edellä olen esittänyt vain erään tavan lisätä alppiruusuja pistokkaista. Kirjallisuudesta löytyy paljon erilaisia variaatioita alppiruusujen pistokaslisäämisestä ja niistä voi löytyä ideoita, joilla tuloksia saa edelleen parannettua.

Kuva 2. Altakasteluruukut muovipusseilla peitettyinä.

Kuva 3. Pistokkaat lokakuussa altakasteluruukkuun laitettuina. Yksikään pistokkaista ei vielä ole juurtunut tässä vaiheessa.

Kuva 4. Kaunista lepidootti R. 'Isola Bella'n kasvua juurtumisen jälkeen.

Kuva 5. Lokakuussa otetun R. yakushimanum 'Koichiro Wada' pistokkaan vaalean indumentumin peittämät uudet lehdet avautumassa seuraavan vuoden elokuussa.

Kuva 5. R. yakushimanum lajikkeen 'Kalinka' pistokas lähti ulkona kesällä kasvuun vasta jääkaappikäsittelyn jälkeen.

Linkkejä

Tips for Beginners: Success with Rooted Cuttings
Overview of Cutting Propagation
Making Cuttings From Rhododendrons
Rooting Dormant Azalea Cuttings
A Simple Method for Cuttings
Propagation in the Plastic Tent
Effects of Commercial Rooting Hormones
Rhizopon.com